Miksi loottilaatikoita ostetaan?
Monelle loottilaatikoiden avaaminen tarkoittaa kiehtovaa odotusta, josta seuraa joko loistelias palkinto tai karvas pettymys. Kun odotamme tällaista yllätyspalkintoa, aivomme kehittävät mielihyvää kasvattavaa dopamiimia, joka on ilmeisesti isossa osassa tunteiden säätelyssä. Näitä psykologisia koukuttavuuden tekijöitä on käsitelty laajasti ja huomattavasti tarkemmin muun muassa tässä PC-gamer artikkelissa.
Halusin kuitenkin ottaa asian esille itsekin, sillä onhan se ihmismieli melko erikoinen ilmestys ja pelien loottilaatikot ovat olleet muutenkin jo monissa muissa otsikoissa, miksei siis asiasta voisi jaaritella tässäkin blogi tekstissä.
Monessa nykyajan peleissä loot box -mekaniikalla tarjotaan pelaajalle keräilykortteja, uusia hahmoja tai pelissä tarvittavaa virtuaalivaluuttaa. Usein arkun, laatikon tai korttipakan avaamiseen on lisätty jännitystä lisäävä animaatio ja ehkä jopa musiikki tai ääniefekti. Odotuksen tunne on hyvin samankaltainen, kuin esimerkiksi tv-visailu ohjelmien syventyvä hiljaisuus, kun juontaja odotuttaa katsojia ja kisailijaa, tiedolla onko kilpailijan vastaus oikein vai osuiko onnenpyörän nuoli sittenkin rosvosektoriin.
Hyvin monesti loottilaatikoiden toimintamalli muistuttaa yhä enemmän uhkapelaamista tai kasinopelejä. Niin viihdepeleissä, että kolikkopeleissä koukuttavuutta lisää se tuttu ”läheltä piti” -tunne, joka saa pelaajan ajattelemaan, että palkinto oli miltein jo hyppysissä. Tässä kohtaa monen ihmisen halut pelaamisen jatkumiseen vain kasvavat.
Digitaalista hamstrausta vai pelien tukemista?
Myös keräilyvietillä on varmasti osuutta laatikoiden mielekkyyteen, ja se on tehnyt kaupoissa ja kioskeissa myytävistä keräilykorteista suosittuja. Eli käytännössä loottilaatikot ovat olleet olemassa Pokémon-korttien tai Magic: The Gathering-pelikorttien muodossa jo pitkään, eikä kuitenkaan niitä ole pidetty haitallisina, vaikka tässäkin tapauksessa ostetaan tuotteita sokkona. Tähän kuluttamiseen on siis opittu jo nuorella iällä.
Minunkin täytyy tunnustaa, että lähes aina kun Steam alennukset saapuvat, tulee niitä pelikaupan digitaalisia kortteja osteltua itsekin, joskus ihan suoraan Steamin yhteisön marketista, muilta pelaajilta.
Suuri osa rahapelien haitoista kohdistuu kuitenkin vain suhteellisen pieneen joukkoon, ongelmapelaajiin. Jokainen on varmasti jossain kohti lukenut uutisjulkaisuja siitä kuinka myös digitaalisessa pelaamisessa pieni joukko niin kutsuttuja ”valaita” tuo suuren osan peliyhtiöiden tuloista. Esimerkiksi Eurogamer.com artikkelissa on haastateltu Twitch-striimaajaa, joka totesi käyttäneensä pelien mikromaksuihin jopa 20 000 dollaria pelkästään jo viidessä vuodessa.
Loot box-mekaniikka tai rahan turha kuluttaminen ei siis ole mikään uusi juttu, vaikka jokaisessa uudessa pelissä niitä nyt tuntuu olevankin. Esimerkiksi virtuaalitimanttien hankkiminen oikealla valuutalla on jo vuosien ajan ollut suosittua, erityisesti mobiilipelien parissa. Nämä pelit ovat useimmiten muuten ilmaisia. Ymmärrän toki, että jotenkin on sitä hilloa kehittäjienkin saatava, jotta päivitysten muodossa voidaan tuoda uutta tavaraa pelaajille tai täysin uusia sisältö rikkaampia pelejä.
Ahneudelle rajat
Nykyään lisämaksut ovat kilisseet myös yhä useampaan tietokone- ja konsolipeliin, jotka maksavat muutenkin kauppojen hyllyiltä täydet 60 euroa. Tämän jälkeenkin pelaajan pitäisi käyttää vielä vähän lisää rahaa.
Äärimmäisenä esimerkkinä tästä toimii pelaaja kansalle hyvin tutuksi tullut Star Wars: Battlefront 2, jonka yllätyslaatikot aiheuttivat melkoisen paskamyrskyn. Ymmärtääkseni tämän fiaskon jälkeen, pelistä poistettiin mikromaksut. Mutta myöhemmin ne sitten kuitenkin palautettiin, jotta peli pysyisi edes jotenkin hengissä.
Henkilökohtaisesti minulla ei ole sen suurempia ongelmia mikromaksujen suhteen, kunhan pelivaluutan ostamista ei pelaajalle suoraan pakoteta, eli ostettava sisältö on vain kosmeettista eikä millään tavalla vaikuta pelaajien asemaan pelissä tai tuo peliä rikkovaa etua vain maksaville pelaajille.
Onneksi viime aikoina kuitenkin useat eri maat ovat heränneet tutkimaan mikromaksujen ja loottilaatikoiden eettisyyttä, tähän on ryhdytty myös suomessa.
Kiinassa onkin jo laissa määritettyjä peliyhtiöiden toimintaa rajoittavia sääntöjä, ehkä tämä tästä vielä selkiintyy. Mitä mieltä itse olet loottilaatikoista, ostatko vai onnistutko välttämään mikromaksut täysin?
