Cyberpunk 2077 – katsaus tulevaisuuteen

Pelimaailmassa kuhistaan kuin talviunille valmistautuvassa mehiläispesässä ikään. Jännittynyt innostus johtuu monelta osin pitkään tekeillä olleen Cyberpunk 2077 odotetusta julkaisupäivästä, joka ajoittuu ensi keväälle. Huhtikuussa 2020 julkaistava eeppinen videoroolipeli on Witcher-sarjasta tunnetun puolalaisen CD Projektin käsialaa. Vuonna 2012 yhtiö ilmoitti alkavansa työstää uutta peliprojektia, jonka tuloksena Cyberpunk 2077 alkaa olla viime metreillä.

Palkkasoturina tulevaisuuden dystopiassa

On vuosi 2077. Kalifornian vapaassa osavaltiossa sijaitsevan kuvitteellisen Night Cityn kadut avautuvat näyttämönä Cyberpunk 2077 pelin tapahtumille. Pelihahmona toimivan V:n olemus on täysin kustomoitavissa riippuen siitä, haluaako pelaaja pelata mies- vai naishahmoa, hintelää vai romuluista kaveria, ja onko hahmon tausta kaupungin kaduilla, kiertolaisena vai korporaatiomaailmassa. Hahmon ulkomuotoa voi muokata erilaisten bionisten ruumiinosien ja muiden lisäosien myötä. Yhtenä pelin keskeisistä juonikuvioista toimiikin ikuisen elämän tarjovan bionisen osan metsästys.

Kalifornian kuumuus ei juuri lämmitä tulevaisuuden kuvillaan. Videopelissä palkkamurhaajan pesti toki toimii kiehtovana vetonaulana ja asetteluna pelille, mutta pelin voi toki suorittaa myös ilman räiskintää. Tällöin pelaaja saa mahdollisuuden harjoittaa matalan profiilin luikertelua Night Cityn varjojen synkistämässä alamaailmassa.

Pelaajan status ja mahdollisuudet edetä pelissä perustuvat hyvin pitkälle kustomoitavaan ulkoasuun ja varustukseen. Pelissä on mahdollista hankkia autoja ostamalla tai varastamalla, ostaa asuntoja, hankkia armeijateknologiaa tehtävien suorittamiseen, tai rehennellä kalliilla designvaatteilla. Samoin pelin juonenkäänteet riippuvat hyvin pitkälti pelaajan tekemistä valinnoista. Peliin voi upottaa – ja upottautua – tuntikausia vain taustamaailman tutkimiseen. Pelaaja voi muodostaa suhteita taustahahmojen kanssa V:n taustatarinasta ja olemuksesta riippuen.

Lähde: Unsplash

Kriitikoiden silmätikku

Kuten usein on odotettujen ja paljon hehkutettujen viihdetuotteiden laita, ei Cyberpunk 2077 ole myöskään säästynyt kritiikiltä. Pelin tekijöitä on arvosteltu muun muassa siitä, miten erilaiset vähemmistöryhmät ovat pelissä esitetty. Night Cityn kaduilla liikkuu mustaihoisten pelihahmojen muodostama jengi Animals, jonka nimivalintaa on esimerkiksi kyseenalaistettu mediassa. Yksi pelin luojista, Mike Pondsmith, on kuitenkin vastannut näihin kommentteihin asenteikkaasti viitaten siihen, miten pelin jengiläiset samaistuvat voimakkaisiin eläinhahmoihin. Tämä nostattaakin esiin mielenkiintoisia aspekteja muun muassa Pohjois-Amerikan sekä Afrikan alkuperäiskansojen uskontoihin ja uskomuksiin liittyen. On mielenkiintoista huomata, miten nämä teemat heijastuvat edelleen populaarikulttuurissa myös Cyberpunk 2077 kaltaisten pelituotteiden osalta.

Toinen pelin kritiikkiä kerännyt seikka on erään megakorporaation mainos, jossa mallina käytettävä trans-henkilö esiintyy eräänlaisena tuotteena. Pondsmithin vastaus kritiikkiin alleviivaa toisaalta myös todellisuutta siitä, miten suuryritykset käyttävät eri tahoja markkinointikampanjoissaan. Toisaalta peliin kohdistuvaa kritiikkiä voisi verrata myös ihmisoikeuskampanjointiin transihmisten oikeuksia pohdittaessa.

Viime kädessä vanha totuus on kuitenkin se, ettei luova teos ole minkään arvoinen ellei se herätä tunteita. Kritiikki ja arvostelu ovat omalta osaltaan vain merkki siitä, kuinka merkittävänä Cyberpunk 2077 esiintyy mediassa ennen julkaisuaan. Kyseessä on pitkään ja hartaasti odotettu videopeli, joka tuskin tulee aiheestaan ja puitteistaan huolimatta jättämään ketään kylmäksi.

Lähde: Pexels

Filsofiaa ja syväluotaavaa peli noiria 

Monelle meistä todellisuus käy ajoittain raskaaksi, väsyttäväksi tai vain puuduttavan tylsäksi. Kuten monet videoroolipelit, Cyberpunk 2077 edustaa pelilajia, joka tarjoaa unelmoijille mahdollisuuden paeta todellisuutta hetkeksi toiseen maailmaan, jonkun toisen mielikuvituksen luomaan ulottuvuuteen ja omaksua mielikuvitteellinen rooli. Vastaavanlaisia pelejä on nähty aiemmin monissa eri muodoissa. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon esimerkiksi jo kohta kymmenen vuotta täyttävä The Elder Scrolls V: Skyrim, joka julkaistiin vuonna 2011.

Se, mikä videoroolipeleissä kiehtoo ja koukuttaa, on juuri niiden tarjoama pako todellisuudesta. Eläytymällä johonkin toiseen rooliin, joka poikkeaa merkittävästi omasta persoonasta pelaaja pääsee halutessaan matkalle syvälle itseensä. Filosofinen ja psykologinen itsetutkiskelu tapahtuu kuin huomaamatta peliin uppoutuessa, ja vasta pelimaailmasta irtautuessaan saattaa pysähtyä pohtimaan pelissä tekemiään valintoja. Parhaimmillaan vastaavanlaiset videopelit tarjoavatkin oivallisen mahdollisuuden itsensä tutkimiseen ja peilaamiseen turvallisessa, kuvitteellisessa ympäristössä.

Kaikki eivät kuitenkaan innostu itsetutkiskelusta, itse asiassa, harvemmin kukaan ostaa videopelin juuri sen filosofisten tai psykologisten mahdollisuuksien takia. Cyberpunk 2077 kuitenkin edustaa viihdettä, jonka maailma on luotu niin laajaksi, että monet syvälliset teemat nousevat pelin käänteissä helposti esiin – ainakin jos niistä jaksaa kiinnostua.

Asiaa tältä kantilta tarkastellessa voisikin kyseenalaistaa sen, miten paljon videopelit tulevaisuudessa voivat vaikuttaa ihmismielen tai ihmiskunnan kehitykseen juuri niiden tuomien mahdollisuuksien kautta. Videopelien vasta yleistyessä 1990-luvulla keskustelun ytimessä oli huolestuneiden aikuisten kysymykset siitä, miten väkivaltaiset videopelit vaikuttavat meihin. Kieltämättä Cyberpunk 2077 kaltaisten pelien mielenkiintoisimpia puolia ovat niiden inihimillisyys, sillä monesti ihmisen moraalista ja eettistä kantaa heijastavat pelissä tehdyt valinnat.

Synkkien tulevaisuudenkuvien viehätys

Ihmismieltä kiehtoo pimeys, ja tietynlaiset apokalyptiset tai dystopiset tulevaisuudenkuvat ovat hallinneet viihdeteollisuutta jo reilusti yli vuosisadan ajan. Jokin maailmanlopussa viehättää, ja se näkyy sekä tieteis- ja fantasiaelokuvissa sekä kirjallisuudessa, että myös peliteollisuudessa.

Viihdemaailmassa tätä tietynlaista synkkyyttä tarjoavat elokuvien superhitit, kuten esimerkiksi Star Wars, Blade Runner, Mad Max ja Matrix-trilogia aikoinaan. Nämä elokuvateollisuuden megamenestyjät ovat muokanneet kokonaisten sukupolvien tietoisuutta. Nyt uuden vuosituhannen ensimmäisillä vuosikymmenillä samaa asiaa ajavat videopelit, kuten muun muassa Keanu Reevesin tähdittämä Cyberpunk 2077, joiden luomat mahdollisuudet tarjoavan pelaamisen kautta myös puitteet syväluotaavan ajattelun ja ongelmaratkaisun kehittämiseen.

Ehkä tässä juuri piileekin synkkien tulevaisuudenkuvien viehätys. Kun eteesi asetetaan ongelma, joka esittelee niin sanotusti ankeimman mahdollisen tulevaisuuden, jossa kuitenkin on jotain tavoittelemisen arvoisia etuja, alkaa omassa nupissa helposti raksuttaa nopeammin. Asioita tulee tarkasteltua eri näkökulmista, jolloin myös ratkaisut käytännön elämän ongelmiin voivat helpottua.