Battlefield – minun tieni

Kaikki alkoi siitä kun 2142:sen sain…

Battlefield 1 on ollut saatavilla ja pelattavissa jo 673 päivää, eli karvan alle kaksi vuotta. Tiedämme jo, että seuraava pelisarjan peli Battlefield V ilmestyy 19.10.2018, joka jää vain kaksi päivää ujoksi Battlefield 1:n kahden ikävuoden saavuttamisesta. Vaikka en ihan jokainen päivä ole Battlefieldiä pelannutkaan, niin paljon kuitenkin. Mikäli pelin omaan kirjanpitoon on luottaminen, olen pelannut Battlefield 1:stä 477 tuntia, joka on siis keskimäärin 42 minuuttia joka päivä. En ole aivan varma laskeeko tuo järjestelmä yksityispalvelimen pelintunteja ollenkaan, kun siellä pelatuista kierroksista ei kerry pisteitä eikä muutakaan edistystä. Peliä on joka tapauksessa tahkottu ihan kohtalaisesti ja väitänkin, että peli on tullut aika tutuksi.

Aloitin Battlefield urani 12 vuotta sitten, kun Battlefield 2142 julkaistiin. Pari kaveria oli pelannut sen edeltäjää Battlefield 2:sta ja päätin lähteä mukaan online moninpeliräiskinnän ihmeelliseen maailmaan. Siihen aikaan minä ja kaksi kaveriani Jalpertti ja Mmakinen_Fi olimme kovin tyytyväisiä, että saimme pelata julkisilla palvelimille pienessä porukassamme tiiviinä ryhmänä. Peli piti hyvin otteessaan monipuolisen ajoneuvo- ja jalkaväkibalanssinsa vuoksi ja pelitunteja kerääntyikin tälle tulevaisuuteen sijoittuvalle bäfälle toista tuhatta. Kun 2142 oli läpeensä koluttu lähdimme vielä samalla porukalla kokeilemaan Battlefield 2:sta, joka piti otteessaan vähintään yhtä hyvin ja sinnekin sain tuhlattua satoja pelitunteja.

No more PC

Ensimmäiset bäfät pelattiin tietysti PCllä, mutta kun BF Bad Company ilmestyi vain konsoleille, niin sama kaveriporukka meni ja osti PS3 konsolin ja homma jatkui. Pari Bad Companya ja Battlefield 3 myöhemmin  olimme edelleen oma pikku porukka, joka pelaili lähinnä omaksi ilokseen.

Vaikka pienellä omalla porukalla pelaamisessa oli puolensa niin oli siinä haasteitakin. Aika usein jommalla kummalla pelikaverillani, tai jopa molemmilla, oli muuta menoa ja jouduin usein tahkoamaan peliä yksin. Aina samalla pienellä porukalla pelaaminen ei juurikaan kehitä pelitaitoja ja isompien klaanien kohtaaminen olikin myrkkyä. Tavaksi muodostuikin, että jos samaa klaanitagia kantoi yli kaksi vastajoukkueen pelaajaa, niin servu meni aika nopeasti vaihtoon. Battlefield on ollut aina tiimipeliä ja isompi yhteen pelaava tiimi pesi muulla porukalla lattioita.

Pienellä omalla porukalla pelatessa oli kokonais KD aina  niukasti alle sen maagisen ykkösen, eli kuolemia tuli enemmän kuin tappoja. Se ei sinänsä vauhtia haitannut, mutta kertoi kuitenkin, ettei yksilöt pärjää hyvin joukkuepeleissä.

Battlefield 4 ja klaanimatsit

Sama kolmikko jatkoi ristiretkeään, kun Battlefield 4 ilmestyi ja olimme omaksuneet WHO klaanitagin. Peliä pelattiin entistä harvemmin ja oli aika poikkeuksellista, että olisimme olleet kaikki kolme pelissä samaan aikaan. Mutta joskus niinkin pääsi käymään ja pakko myöntää, että vanha sanonta ”the more the merrier” pitää harvinaisen hyvin paikkansa

Battlefield 4:n aikana kaikki kuitenkin muuttui. Olin aloittanut BF4 ilmestymisen myötä tubettamisen ja saanut pienen mutta aktiivisen katsojakunnan Youtubessa. Hatsujama FWS klaanista oli nähnyt videoitani ja otti yhteyttä kysyäkseen löytyykö minulta ja pelikavareiltani kiinnostusta liittyä pelaamaan ihan oikean klaanin leipiin. En ollut koskaan pelannut comppia missään pelissä ja täytyy myöntää, että pikkasen arvelutti pärjääkö tällänen tavallinen tampio isojen poikien leikeissä ollenkaan. Se ei pelaa joka pelkää ja liityin Mmakisen kanssa FWSn riveihin 2014.

Isommassa porukassa pelaaminen muutti koko pelin luonteen. Keskenään kommunikoiva isompi peliporukka teki pelistä paljon taktisempaa, mutta myös helpompaa. Watch my six mentaliteetti auttoi kummasti myös menestymään ja ensimmäistä kertaa Battlefield urallani sain KD rationkin nousemaan yli yhteen.

Aluksi FWS pelasi enimmäkseen porukalla julkisilla palvelimilla. Osat olivat vaihtuneet siinä mielessä, että nyt kävi usein niin, että muutaman kierroksen jälkeen ei palvelimella ollut muita kuin oma porukka – meistä oli nyt tullut serverin tyhjentäjiä 😉

Ajan kanssa alkoi FWS ottaa myös ns. comp matseja eli klaani vs. klaani otteluita. Oma pelikokemukseni sai taas uuden käänteen. FWS menestyi compissa hyvin, ja vaikken koskaan ollutkaan sitä pelaajamateriaalin kirkkainta kärkeä olin kuitenkin aivan läpeensä rakastunut kilpapelaamisen intensiivisyyteen. Jo vuosia kestänyt Battlefield intoni loisti kirkkaampana kuin koskaan. Pelistä innostuneena julkaisin aina vain lisää BF4 aiheisia videoita ja kokeilin jopa matsien selostusta. Selostuksen tein tallennettuun materiaaliin jälkikäteen ja erittäin monen oton kautta. Kokemus oli ihan hyvä, mutta työläs, en jaksanut selostaa kuin yhden erän koko matsista.

FWS forevah!

FWS elää edelleen. Nyt, neljä vuotta myöhemmin on porukka vähän vaihtunut ja olen ottanut FWSn johtohahmon roolin. Toki alkuperäisia FWS jäseniä pelaa riveissä edelleen. FWSn alkuperäiset perustajat Hatsujama ja Stormaus ovat edelleen pelissä mukana, mutta klaanitoiminnan osalta vetäytyneenä takariviin. Tosin juuri eilen sain nauttia parista publakierroksesta molempien maistereiden kanssa – pelaaja voi lähteä Battlefieldistä, mutta Battlefield ei lähde pelaajasta koskaan. Vieläkin on FWS:ssä aktiivisesti mukana monia ihan alkuperäisiä klaanilaisia, kuten Kuristajan-kosto, kuokkavieras ja Mack677 nyt joitain mainitakseni. Moni entinen FWS pelaaja on edelleen aktiivinen, mutta on siirtynyt pelaamaan toisiin klaaneihin.

BF4:sen jälkeen aika moni kovakin pelaaja vetäytyi pelistä. Ehkä osa oli ihan luontaista poistumaa, mutta on iso joukko pelaajia, joille BF1:sen uudistukset eivät kertakaikkiaan sopineet. Itsekin muistan kuinka hankala peli BF1 oli pitkän BF4 peliuran jälkeen. Olin yllättynyt kuinka pitkään BF1:een totuttautuminen kesti. Tänään BF1 tuntuu erittäin kodikkaalta ja vähän pelottaa miten tälläinen vanha kehäraakki tottuu uuden Battlefield V pelin kiemuroihin. Vaikka onkin tervetullutta vaihtelua saada uusi bäfä pelattavaksi, olisin henkilökohtaisesti voinut pelata Battlefield 1:stä vielä kolmannenkin vuoden.

Uuden Battlefield V pelin julkistus eläköitti monia klaaneja Battlefield 1:stä. Pelaajat ovat siirtyneet toisiin peleihin ja palaavat Battlefieldin pariin vasta uuden pelin myötä. Nyt uuden bäfän kynnyksellä enään kourallinen klaaneja pelaa vanhaa kunnon Battlefield 1:stä. Matsit ovat kuitenkin edelleen hauskoja ja omalla tavallaan on aika leppoisia pelata, kun kartat ovat tuttuja ja ne lempiaseetkin on jo vakioituneet. Uudessa pelissä ollaan kuitenkin taas ihan kuutamolla ensimmäiset kuukaudet ja muutama ensimmäinen korjauspäivitys muuttaa kuitenkin peliä niin paljon, että se mikä ensimmäisten kuukausien aikana opittiin valuu hukkaan ja peliä saa opetella vielä seuraavatkin kuukaudet.

Sen lisäksi, että olen ominut FWSn itselleni olen aktiivisesti mukana myös Battlefield yhteisö kilpatoiminnassa. Vedän Battlefield Community League nimistä comp turnausorganisaatiota. BCLssä on tuhansia rekisteröityneitä pelaajia ja satoja klaaneja. BCL järjestää klaanien välisiä Battlefield turnauksia. Tämän organisaation kautta olen päässyt tutustumaan Battlefield yhteisöön vähän pintaa syvemmältä ja ainakin konsolipuolella suurin osa aktiivisista klaaneista ja pelaajista on jollakin tavalla tuttuja. BCLssä pelataan myös XB1 ja PC sarjoissa, mutta selkeästi suurin ja aktiivisin yhteisö on PS4 alustalla.

Myös pelien selostaminen on tullut tutuksi. Olen selostanut jo kymmeniä klaanimatseja. Yhteisön kansainvälisen luonteen vuoksi olen selostanut suurimman osan matseista englanniksi, mutta aina silloin tällöin tulee eteen sellainen herkkupala, joka olisi luontevaa selostaa suomeksi.

Hardsnugglers on ruotsalainen klaani, joka on ollut matkassa jo jonkin aikaa. FWS on pelannut useita kertoja HS:ää vastaan ja voittoja on napsittu puolin ja toisin. Jokin aika sitten HS pyysi meiltä vastaansa ykkösnyrkkiä: nyt ratkaistaisiin lopullisesti kumpi on parempi klaani. Keräsin FWSn parhaan saatavilla olevan joukkueen ja marssimme tiukassa linjassa ruotsalaisten parhaimmistoa vastaan. Ilmassa oli selkeä Suomi-Ruotsi maaottelun haju ja matsi oli juuri sellainen herkkupala, jonka voisi selostaa suomeksi.