Arvostelussa: Witcher 3

Hei taas rakkaat lukijat!

Tänään arvostelussa viime vuoden (2015) yksi parhaimmiksi arvostelluista peleistä, Witcher 3: Wild Hunt. Peli on puolalaisen CD Projektin (tunnetaan Witcher -sarjasta) käsialaa ja se perustuu kirjailija Andrzej Sapkowskin ”Noituri”-saagaan. Ilmestyessään 19. toukokuuta 2015 suuren hypen ja odotuksen keskelle Witcher 3 onnistui sekä tyydyttämään että positiivisesti yllättämään fanit ja kriitikot ja oli muun muassa Golden Joysticksin, EGM:n, Game Awardsin ja IGN:n ”vuoden 2015 paras peli”.
Peli on arvosteltu PC:llä, ohjaimina näppäimistö ja hiiri.

Ensivaikutus

No, ensinnäkin pitää sanoa, että olin hieman yllättynyt pelin toiminnasta omalla PC:lläni. Siis siitä, että se toimi ja ilman minkäänlaisia suorituskykyongelmia. Oma laitteeni on juuri ja juuri suositelluissa tehoissa, mutta väittäisin että ne on heitetty hieman yläkanttiin varmuuden vuoksi.
Ensivaikutelma pelistä on varsin hyvä. Alkuvalikot ovat selkeät ja suoraviivaiset, eikä niissä ole mitään turhia, ylimääräisiä härpäkkeitä vaan peli ohjaa suoraan peliin itseensä. Asetuksista löytyy kuitenkin vaikuttava määrä grafiikoihin, HUDiin ja muuhun ulkoasuun liittyviä muokkausoptioita. Ennen peliin sukeltamista niistä kuitenkin vain osa niistä oikeastaan sanoo yhtään mitään.
Witcher 3 alkaa vakuuttavan näköisellä videolla. Jos sen tarkoitus kuitenkaan on avata millään tavalla tarinaa itseään, niin se epäonnistuu siinä kyllä todella hyvin, sillä vielä ensimmäisen 10 tunninkaan päästä en oikein tiedä että mitä helvettiä tuossa sodan runtelemassa maailmassa tapahtuu.

Kun kaikkien niiden alkuvideoiden jälkeen vihdoin pääsin oikeasti pelaamaan, heräsi väkisinkin kysymys siitä, onko peli tehty tyhmille vai vaan Z-sukupolvi mielessä? Ruudulla sinulla on hela- ja staminamittarit, seuraava tehtävä pähkinänkuoressa, objektiivinuoli, minikartta, suuntanuoli, damage/combat-feed, pikavinkit ja vaikka mitä ylimääräistä shaibaa. Oli aika palata takaisin asetuksiin ja alkaa perehtymään niiden sisältöön. Witcher 3:ssa tosiaan voit ottaa kaikki peliä avustavat tiedot pois näytöltä, jolloin siis varsinaista HUDia ei ole lainkaan. Tai sitten voit ottaa ne kaikki käyttöön, mutta itse en kyllä pystynyt pelaamaan peliä siten että joku vinkki hyökkää näytönreunalle heti liikkuessani mihinkään suuntaan. Kaikki pois -valintakaan ei tuntunut kovin hyvältä, sillä kyseessä on kuitenkin avoin pelimaailma. On hieman eri asia etsiä siitä Baldur’s Gaten 2D maailmasta tehtäviä ilman nuolia tai huutomerkkejä, kuin olan yli kuvatusta open worldistä. Mutta arvostan kyllä ajatuksena, että niinkin voi pelaa.

Vartin säätämisen jälkeen palasin peliin vain huomatakseni, etten tiedä kontrolleja. Takaisin asetuksiin ja katse kohti kontrolleja. Kontrollit voi… osaksi, järjestää uudelleen hyvin ja osaksi vain huonosti. Ilmeisesti käyttökelpoisen näppäimistöohjauksen luominen on täysin mahdoton tehtävä. Osa käskyistä nimittäin voivat olla päällekäin samalla painikkeella, sillä niitä käytetään eri pelitilanteessa (ratsain/jalan ja taistelu/ei-taistelu). Kyseinen rakennelma on kuitenkin tehty surkeasti, ja jälleen ilman 5-painikkeista hiirtä olisin ollut kyllä pulassa kontrollien kanssa. Peliohjaimelle painikkeita ei voi muuttaa.

Ulkonäkö

Witcher 3 näyttää todella hyvältä, suorastaan mahtavalta. Kuten sanottu, pelissä on avoin maailma. Se koostuu siten, että pelissä on useampi kohde, joihin voi matkustaa muista kohteista. Jokainen kohde on isohko, avoin leikkikenttä kaupunkeineen, kylineen, jokineen ja kaikkineen. Kaiken kaikkiaan maastot, talot, kylät, kaupungit, suot ja järvet ja niin edelleen on suunniteltu todella hyvin. Vietin useamman hetken ihan vain pyörimällä kentässä ympyrää vilkuilemalla kaikkia pikku maataloja ja vajoja metsästäen.
Vaikka maailma on iso, se on kuitenkin rakennettu siten, että joka notko ja nurkka on täynnä jotain. Pelkkää umpimetsää (jos muistatte TES:IV) on jonkin verran, mutta harkitun rajallisesti ripoteltu. Kylien ja kaupunkien välillä voi myös pikamatkustaa (quick-travel) kartasta painamalla, mikä helpottaa monien lisä- ja sivutehtävien tekemistä, muttei kuitenkaan luo samaa efektiä kuin Skyrimissä, missä voi matkustaa mihin tahansa jo vierailtuun paikkaan kartan kautta.
Ääninäyttely ja äänimaailma on viimeiseen asti miellyttävä, eikä ääninäyttelyn kanssa varsinkaan tule samankaltaisia myötähäpeän tunteita, kuin Fallout 4:ssä.
Pelin alkuvalikosta tullut fiilis siitä, että viimein vastaan tulisi rope hyvillä valikoilla murtui välittömästi peliin sisään päästessä. Witcherin pelissä olevat valikot, mistä löytyy tietokirja tapaamistasi vihollisista ja henkilöistä, pelikorttisi, tavarasi, craft-optiot summuuta, on tehty aivan päin hanuria ja mieleeni tuleekin PC-Skyrimin valikot. Witcher 3:n valikot ovat yksinkertaisesti epäselvät ja kankeat, eikä niitä ole kiva käyttää.

Tarina ja pelattavuus

Sanotaan, että vaikka ko. peli on sarjan kolmas osa ei ole välttämätöntä tietää mitä kahdessa ensimmäisessä pelissä tapahtuu, että voi pelata kolmosta.
Ikäväkseni en osaa kyllä sanoa onko tuo totta vai ei, sillä en ole koskaan pelannut Witcher (1) tai Witcher 2: Assassins of Kings pelejä. Uskoisin kuitenkin, ettei niistä varmasti haittaakaan olisi, sillä Witcher 3:ssa viitataan kohtuullisen paljon menneisiin tapahtumiin ja henkilöihin. Kun henkilönimiä alkaa olemaan se parikymmentä, eikä vieläkään tiedä keitä he ovat tai miten he oikeasti liittyvät mihinkään, vai liittyvätkö, niin alkaahan se vähän turhauttamaan. Ilmeisesti tämä on ollut vain minun ongelma, mutta Witcher 3:n tarina ja mitä siinä tapahtuu ja kenelle ja minkä takia on hyvin vaikeaselkoinen ja käytännössä sama, kuin sitä ei olisi ollenkaan. Oikeastihan en ole kuitenkaan kuin juossut luolasta seuraavaan pistämään slaavilaisen kansanuskon haltioita, menninkäisiä ja keijuja turpaan… ja vice versa.
Tosiaan, Witcher 3 ei ole mikään erityisen helppo peli. Taistelu on armotonta ja siinä pitää useimmiten käyttää hieman päätänsä selvitäkseen. Erilaiset juomat ja syötävät antavat potkua päähenkilölle ja taikuudella voi kikkailla itsensä hyvinkin huonosta tilanteesta niskan päälle. Ehkä pelituntini Dark Soulssissa on liiaksi opettanut kilven takana kykkimiseen, sillä päähenkilön kilvetön miekkailutekniikka ei todellakaan ole mikään helppo oppia. Lisätehoa tuovat kaksi väistöliikettä, parry ja kaksi eri lyöntitapaa (raskas ja perus). Kun soppaan tosiaan sekoittaa taikuudet, potskut ja lyhyt helamittari, oli itsellläni ainakin aika vaihtaa vaikeustaso astetta pienemmälle. Tästäkään muutoksesta huolimatta peli ei ole mikään helppo ja osaa lannistaa tehokkaasti innokkaammankin pelaajan. Pelin kokonaista vaikeusastetta alas tuo kuitenkin quicksave/quickload ominaisuus ja tosiaan tallentaa voi kaikkialla paitsi taistelun keskellä.
Tehtävien luonne ”juokse/ratsasta paikkaan A, tapa kaikki paikasta A, juokse/ratsasta takaisin” on tietenkin ikuinen valituksenaihe, mutta Witcher 3:ssa se on enemmänkin. Useat tehtävät tukeutuvat ”Eagle Vision” tyyppiseen 6. aisti-näköön minkä avulla voi nähdä lähimmät viholliset ja tutkia aluetta, nähdä kerättävät tavarat ja niin edelleen. Tehtävät ovat niin samanlaisia toistensa kanssa, että usein toivon pääseväni taistelukohtauksista mahdollisimman nopeasti eroon jotta pääsisin takaisin puhekohtausten, jotka ovat niin paljon parempia, kuin vihollisten mätkiminen. Suhde puheen ja taistelun välillä on kuitenkin noin 50/50, joten puolet ajasta toivon lähinnä sitä, että seuraava luolasto olisi puolet lyhyempi. Witcher 3:ssa olevat sivutehtävät eivät myöskään varsinaisesti ole sivutehtäviä, sillä jos niitä ei tee, jää armotta alitasoiseksi pelin päätehtävissä, rahat loppuu, eikä mistään tule mitään.

Yleiskatsaus

Witcher 3 on todella hyvän näköinen ja mielenkiintoinen peli. Sarjan tuntomerkkinä toimiva ”dark fantasy” maailma slaavilaisilla kansantarinoilla ja -uskoilla höystettynä tekee Witcheristä hyvin erilaisen muihin fantasiamätkintöihin. Epäilemättä Witcher 3 on tämän vuosikymmenen parhaita seikkalu/rope genren tuotoksia, mutta itselleni se ei kyllä napannut. Suurimpana valituksenaiheina tarinan sekavuus, huonot kontrollit ja yksinkertaisesti vaikea taistelumekaniikka. Kaiken kaikkiaan olen hieman pettynyt, enkä kyllä näillä kokemuksilla suosittelisi peliä, paitsi jos nauttii haastavasta fantasiamätkeestä ja näteistä maisemista. Mistä siis todella moni on tuntunut nauttivan.

Järjestelmäsuositukset

Peli tosiaan kaipaa hieman potkua laitteeltasi, tässä suositellut tehot:

Käyttöjärjestelmä: 64-bit Windows 7, 64-bit Windows 8 (8.1) tai 64-bit Windows 10
Prosessori: Intel CPU Core i7 3770 3.4 GHz / AMD CPU AMD FX-8350 4 GHz
RAM: 8 GB
Näytönohjain: Nvidia GPU GeForce GTX 770 / AMD GPU Radeon R9 290
Tilaa kovalevyllä: 35 GB