Arvostelussa: Stellaris

Keväisiä päiviä kaikille!

Ruotsalainen pelintekijä ja -julkaisija Paradox Interactive julkaisi 9. toukokuuta 2016 uuden pelinsä nimeltään Stellaris. Paradox on tunnettu siitä, että se tekee ja julkaisee enemmän tai vähemmän monimutkaisia ja aikaa vieviä strategiapelejä nimenomaan PC markkinoille. Stellarista edeltävät julkaisut, kuten Hearts of Iron III, Europa Universalis IV ja Paradoxin lippulaiva Crusader Kings 2, ovat pelilajiltaan nimetty usein ”Grand Strategyiksi” tehden hieman pesäeroa 4X (explore, expand, exploit, exterminate, myös suomeksi ”valtiosimulaattori”) genreen. Stellaris kuitenkin onnistuu olemaan vähemmän pelitalon aiempien julkaisujen oloinen ja enemmän 4X genren peli. Ottaen huomioon, että esimerkiksi allekirjoitettu vietti 18 tuntia Hearts of Iron III pelin kanssa vieläkään sitä ymmärtämättä, se ei ole lainkaan huono asia.

Hyvää

Stellaris on todella hyvän näköinen peli ja visuaalisesti erittäin tyydyttävä. Pelivalikot eivät sisällä mitään ylimääräisiä, turhia optioita, vaan ovat skandinaaviseen tyyliin hyvin yksinkertaistetut ja siistit. Itse pelin grafiikka koostuu mitä ilmeisimmin osaksi piirretystä staattisesta kuvasta ja sitten varsinaisesta liikkuvasta kuvasta.
Pelimuodot ovat yksinpeli ja moninpeli, eli koko Stellaris pyörii silkan ”skirmish” pelien ympärillä, eikä siinä ole omaa kampanjatyylistä pelimuotoa. Tämä luo pelin ensikäynnistyksestä hieman pitkäkestoisen, sillä ainakin minä halusin tietää etukäteen mihin sukellan, joten kun uuden pelin valittuani tuli aika valita millä fiktiivisella avaruusoliokansalla haluan pelata, olikin aika kaivaa lukulasit päähän.
Stellaris ei todellakaan sovellu Z-polven lapsille, sillä lukemista on paljon ja se on välttämätöntä. Onneksi genreä hieman kolunneena osasin heittää muutaman villin veikkauksen esimerkiksi lajini erityispiirteistä (traits), etiikoista (ethics) ja hallitusmuodosta, mitkä pitää lajille valita. Tietenkin pelin olisi voinut lyödä käyntiin jollain valmiilla lajilla, mutta päätin että paras tapa oppia peli on aloittaa lukeminen heti alusta asti ja suosittelen sitä myös muille aloittaville.

Kun sitten vihdoin ja viimein pääsen painamaan pelin oikeasti käyntiin, otetaan pieni lataustuokio ja sitten sukelletaan sattumanvaraisesti luotuun galaksiin. Heti kättelyssä näytölle pomppaa muutama ilmoitus ja sitten rauhoittavalla äänellä puhuva robottiherra oikeassa yläreunassa kysyy josko haluaisin neuvoja vaihtoehdoilla kaikki, vähän, ei mitään. Yleensä en näitä tutoriaaleja käytä, mutta Stellarikseen suosittelen jokaisen ottavan ensimmäisellä pelikerralla neuvot käyttöön. Loppujen lopuksi pelissä ei ole mitenkään erityisen sietämätön määrä asioita, mistä pitää pysyä jatkuvasti perillä ja kärryillä, mutta aloituksessa piti ihan painaa peli tauolle ja alkaa selaamaan kaikkia välilehtiä ja kuvernöörejä ja tiedemiehiä, planeettani pintaa, naapurikuntia ja vaikka mitä. Hetken päästä tämäkin sotku aukeaa ja pelin saa kunnolla käyntiin.

Perinteisten 4X pelien sijaan Stellaris on pelitalon muiden pelien tapaan reaaliaikainen, eikä vuoropohjainen. Ajan voi kuitenkin pysäyttää ja sitä voi nopeuttaa eteenpäin. Moninpelissäkin tämä on mahdollista, mutta yleisesti ottaen sitä ei katsota hyvällä jos menet roplaamaan ajankulkua siitä etukäteen sopimatta. Ensimmäisellä ja toisella pelikerralla kelloa tulee paljonkin pysäyteltyä, mutta sen jälkeen suurin osa tapahtumista alkaa kulkemaan sillä omalla painollaan aikas vauhdikkaasti.
Genrelleen tyypilliseen tapaan, ja avaruudessa kun ollaan, on sinulla iso pino teorioita (research), mitä tutkimalla saat uusia aseita, rakennuksia planeetoille, imperiumisi laajuisia bonuksia ja muuta. Poikkeavaa Stellariksessa kuitenkin on se, että käytössä ei ole mitään varsinaista ”tech-treetä”, vaan valitessasi uuden tutkimuksen peli ehdottaa kolmea (tai mahdollisesti myös useampaa) eri tutkimusta aloitettavaksi ja sinä vaan otat sen parhaan niistä. Tämä on ehkä se eniten tunteita herättävä ominaisuus, mutta on oikeastaan ihan perusteltu ja se myös estää erilaisten ”rush” taktiikoiden käyttämistä, mitä voi esimerkiksi Civilizations tai Space Empires peleissä tehdä, kun kaikki mahdolliset tutkimukset on nähtävissä järjestyksessään. Se myös tekee eri peleistä luonteeltaan erilaisia, sillä aloitukset ja etenemiset riippuvat luonnollisesti paljolti siitä, mitä tutkimuksia pääset tekemään.

Huonoa

Vaikka Paradoxilla on useita superhyviä strategia pelejä, ovat pelintekijät tässä päättäneet tyytyä hyvin laimeaan diplomatiaan. Sitä voisi tietenkin luonnehtia myös yksinkertaiseksi, mutta sillä huonolla tavalla.
Pelin ainoat voittovaihtoehdot ovat käytännössä kaikkien muiden lajien tuhoaminen ja galaksin valloittaminen ja ymmärtääkseni peleillä ei ole mitään aikarajaa, vaan jatkuvat ikuisesti tulevaisuuteen. Sodan julistaminen ja sen lopettaminen on sentään tehty paremmin kuin monessa muussa vastaavanlaisessa pelissä, sillä julistaessasi sodan, sinun tulee päättää mitä sodalta haluat (valloittaa tai vapauttaa ja mitkä planeetat summuuta) ja niistä sodan alussa määritellyistä ehdoista voidaan sitten alkaa neuvottelemaan sotaa lopetettaessa.

Lajien rakentaminen on kohtuullisen helppoa ja yksityiskohtaista samaan aikaan, mutta osa lajien erityispiirteistä, etiikoista ja hallitusmuodoista on vain liian hyviä muihin vaihtoehtoihin verrattuna, tehden kaikista pelaajien pelaamista lajeista melko samanlaisia. Paradoxin tuntien voimme kuitenkin varmasti odottaa kahta ja puolta tuhatta DLC:tä, missä näitä lisätään ja muokataan ronskilla kädellä.
Mistä päästäänkin viimeiseen valitusaiheeseen ja juuri DLC:den määrään. Ilmeisesti ainakaan vielä Paradox ei ole julkistanut yhtäkään DLC:tä pelille, mutta pelitalon tyylin tuntien niitä tulee olemaan todella paljon ja suuri osa mitä luultavimmin kohtuuttoman hintaisia. Oma veikkaukseni on, että sieltä tulee uusia kuvia lajeille, uusia galaksimuotoja, ja ainakin yksi isompi DLC missä tuodaan lisää diplomatiaoptioita peliin. Veikkaisin myös toista isompaa, missä voi pelata ”Fallen Empire” lajeilla.

Yhteenveto

Stellaris on todella vakuuttava avaruuden tutkimis- ja valloituspeli, ja äärimmäisen viihdyttävä kavereiden kanssa, mutta jättää hieman valjun fiiliksen lopulta. Satunnaisesti tulevat tutkimukset tekevät pelistä ehkä liiankin arvaamattoman ja epätasapainoisen, pelin kulkuun vaikuttavat piilotetut tekijät (kuten mitä lisärakennuksia ja -tutkimuksia ennen peliä valitut etiikat antavat) eivät juuri suosi satunnaisia pelaajia, vaan Stellarikseen joutuu todella hieman paneutumaan.

Peli näyttää hyvältä ja siinä on aivan mahtava soundtrack, se on myös pirun koukuttava ja huomaamattani valvoin viime pelinkin kanssa aamukolmeen. Pelintekijän tuntien lisämateriaalia on myös tulossa, eli Stellaris tuskin kuolee kuukaudessa kokoon, vaan päivityksiä ja DLC:tä saattaa tulla vielä vuosienkin päästä.

Ehkä suurimpana kummastuksenani Space Empires IV peliä paljonkin pelanneena oli näiden kahden pelin huomattava samanlaisuus ja kun kirjoitin Steam arvosteluuni ”Space Empires IV remastered”, tarkoitin sitä koko sydämestäni.
Enkä siis pahalla ollenkaan.

Järjestelmäsuositukset

Käyttöjärjestelmä: Windows 7 x64 tai uudempi
Prosessori: AMD Phenom II X4 850 @ 3.3 Ghz tai Intel i3 2100 @ 3.1 Ghz
RAM: 4 GB
Näytönohjain: AMD HD 6850 / tai Nvidia GTX 560TI
Tilaa kovalevyllä: 4 GB