Arvostelussa: Single Malt Apocalypse

Tänään, ystävät hyvät, Pelikaistan toimitusta on hyväilty ja voideltu*. Me olemme nimittäin saaneet käsiimme suomalaiselta pelintekijältä seikkailu-roolipelin ennakkoarvostelua varten! Nyt siis arvostelussa ennennäkemätön Single Malt Apocalypse, pelintekijältä wilpuriarts!

Single Malt Apocalypse on 90-luvun seikkailu-roolipelejä imitoiva samaisen genren peli, missä astutaan yksityisetsivä Leonardon saappaisiin selvittämään Cinderbrookin mysteeriä. Peli on tyyliltään siis kaksiulotteinen kanvas, missä pelaajahahmo pystyy kulkemaan ylös-alas-oikealle-vasemmalle. Pelin käyttöliittymä on vanhan liiton roolipelaajille tuttu entuudestaan: hahmoille annetaan tavaroita valikon kautta kuin Final Fantasyissä konsanaan ja kanssakäyminen pelihahmojen kanssa tuo alareunaan tekstiruudun ja hahmon kuvan. Yksinkertainen ja siisti käyttöliittymä kestää ajan hammasta. Pelimekaniikat ovat sen verran yksinkertaisia, ettei niitä juuri mekaniikoiksi raaski kutsuakaan ja varmuuden vuoksi pelin alussa on (ohitettava) tutoriaali. Pelin ehdottomasti vahvin ominaisuus, kuten tämän tyylisissä peleissä usein on, on äänimaailma. Ambientti on kohdallaan ja muut pelinäänet saivat itselläni useampaankin otteeseen karvat nousemaan pystyyn.

Ikävä kyllä mitään muuta ylösnostettavaa ei pelissä juuri ollutkaan. Pelintekijällä on hyvin sadomasokistinen ajatus hyvästä pelikokemuksesta, enkä ainakaan itse haluaisi vapaaehtoisesti rangaista itseäni vapaa-ajallani tässä määrin. Peli on alusta loppuun täynnä hyvin vaikeasti ennakoitavia välittömiä, kuolemaan ja pelin päättymiseen johtavia kohtauksia (insta-death-events). Tälle kyseiselle genrelle on suorastaan normatiivista, että pelaajan tulee kiertää ja kaartaa kaikki nurkat ja kulmat ja etsiä kaikki mahdolliset tavarat ja aktivoitavat asiat kartalta. Tästä huolimatta, Single Malt Apocalypse on päättänyt sisällyttää kaikkiin karttoihin useita väistämättömään kuolemaan johtavia kohtia. Pelin alussa tämä muuten pitää sisällään jo ihan tavalliset viholliskohtaamiset, sillä käytännössä Leonardolla ei yksin ole minkäänlaista mahdollisuutta taistella edes rottia tai torakoita vastaan. Erityisesti näitä väistämättömiä game-over kohtauksia löytyy luolastoista, joissa liikutaan mustassa ruudussa, pienenpienellä valokehällä. On hyvä, että pelihahmo liikkuu vauhdilla eteenpäin kartalla, mutta pimeissä paikoissa pelaajalle ei käytännössä jää yhtään aikaa reagoida vaikkapa rikkinäisiin lattialautoihin, jotka johtavat alas vääjäämättömään kuolemaan. Eräässä kohdassa kävelet kapeaa tunnelia ja seinästä tasasin väliajoin pamahtaa [spoiler]; jos osut siihen: game over. Toisessa kohtaa Leonardo katsahtaa kohtaa lattiassa ”tässähän on luita ja suolenpätkiä”, jos erehdyt astumaan kyseiseen kohtaan: game over. Insta-death-eventtien määrä on niin suuri, että se väkisinkin alkaa rassaamaan, vaikka peli onkin melkoisen lyhyt. Sen lisäksi moni näistä kohtauksista sotii pelin premissejä vastaan: pelaajahahmona on yksityisetsivä. Auta kuitenkin armiasta, jos haluat tutkia paikkoja, saat nimittäin tuta pelintekijän käsityksen miellyttävästä pelikokemuksesta. Asiaa ei myöskään auta se, ettei pelissä ole mitään checkpointteja tai quick-save painiketta. Tallentaminen onnistuu vain valikon kautta ja sitä tosiaan saa käyttää ihan enemmän kuin tarpeeksi.

Luonnollisesti olen lällystynyt nykyajan pelien takia, mutta rehellisesti toivoisin peleissä olevan jonkinlainen loki tai päivyri, joka ylläpitäisi oleellisia asioita. Vanhojen pelien hengessä asiat kerrotaan Single Malt Apocalypsessä vain kerran ja jos erehtyy skippailemaan keskusteluja, niin onnea vaan. Itselläni 4 tunnin peliajasta ainakin tunti meni siihen, että kiertelin karttaa uudestaan ja uudestaan ympäri, koska pelissä ei ollut mitään ilmeistä suuntaa, eikä tarina johdattanut mitään henkilöä tai paikkaa kohti.

Pelin tarina oli… no se oli tarina. Odotin jotain Undertale (ks. arvosteluni) tyylistä, liiallisen itseironian pilaamaa bathosta, mutta sentään Single Malt Apocalypse otti itsensä tosissaan… vaikka tarina olikin aivan kieli poskella kirjoitettu. Hieman varovasti arvostelisin myös pelintekijän käyttämiä stereotyyppejä pelihahmojen osalta, mutta toisaalta, kukapa meistä ei haluaisi nauraa hillbillyille (landespedeille). Loppupelin tapahtumat latistivat tunnelmaa entisestään, jos ymmärrätte mitä show-don’t-tell tarkoittaa.

Johtopäätöksenä pitäisi varmaan sanoa jotain muutakin, kuin että kadun niitä viittä tuntia, jotka käytin sekä peliin että sen arvosteluun… Peli julkaistaan tietojemme mukaan 4.8.2023 ja on saatavilla Steam pelialustalla.

Järjestelmävaatimukset

Käyttöjärjestelmä: Microsoft® Windows® 7/8/8.1/10 (32bit/64bit)
Prosessori: Intel Core2 Duo tai parempi
Keskusmuisti: 4 GB RAM
Näytönohjain: DirectX 9/OpenGL 4.1 yhteensopiva GPU
Tallennustila: 600 MB vapaana olevaa tilaa

* Tuote saatu maksutta ennakkoarvostelua varten.