Arvostelussa: Regicide

Oltiinko kilttejä? Toiko pukki lahjoja?

Minä taisin olla, sillä sain yhden viime vuoden parhaista peleistä koriini, lälläslää!!

*Krhm*

Tosiaan… Päivän arvostelussa 8. syyskuuta 2015 MS Windows alustalle ilmestynyt Warhammer 40,000: Regicide! Pelin on tehnyt australialainen Hammerfall Publishing, joka on aktiivisesti jaksanut selata kommentteja ja vastata niihin keskustelupalstoilla sivistyneeseen sävyyn. Tämän 40k pelin on tarkoitus ilmestyä myös iOS ja Android laitteille myöhemmin, mutta tarkkaa ajankohtaa ei ollut vielä tiedossa.

Kun peli julkistettiin vaivuin 40k fanina hentoon ja hellivään hypen täyttämään koomatilaan, kunnes äkkiä sainkin selville, että kyseessä on tosiaan 40k teemainen shakkipeli.
Meh. Onpas taas käytetty tunnettua franchisea julmasti hyväkseen. Tai niin ainakin luulin.

Checkmate

Warhammer 40,000 Regicide on käytännössä shakki. Örkeillä. Ja metallilaatikoilla. Koska Hammerfall Publishing työstää edelleen peliä, ei voida ihan vielä olla varmoja tuleeko peliin myös muita 40k universumista tuttuja rotuja (kuten Squat, Hrud tai Demiurg) shakin osapuoliksi DLC:den muodossa.

Regicide on siis tosiaan shakkipeli. Voit valita, lähdetkö pelaamaan tarinaa/kampanjaa, mikä koostuu yksittäisistä peleistä, jotka yhteen nitoo kasa välivideoita, vai haluatko pelata joko tietokonetta tai toista pelaajaa vastaan ”skirmish” ottelun shakkia.
Ei tarvitse kuitenkaan ihan hirveän kauaa pelata, kun tajuaa, että perinteisestä shakista on tultu hyvä matka omaan suuntaan. Jokainen nappula osaa ”syömisen” lisäksi ampua ja lähitaistella vihollisnappuloita vastaan. Kaikilla nappuloilla siis on omat haarniskaluokka ja osumapisteet, sen lisäksi erikoisnappuloilla, eli sillä takarivin porukalla (torni, lähetti, ratsu, kuningas ja kuningatar) on omat pikku jekkunsa.

Eikä siinä vielä kaikki!
Nappulat liikkuvat perinteiseen tapaansa, ratsu kaksi eteen ja yksi sivulle, lähetti vinoon, ja niin edelleen. Liikkeen jälkeen tulee aika ampua, mihin käytetään Initiative -pisteitä, joita saa joka kiekalla 3 ja niitä voi säästää itselleen siten että kierroksella voi olla enintään 5 pistettä. Käyttämättömät katoavat. Näitä pisteitä käytetään juuri siihen ampumiseen, mutta myös yksiköiden vahvistamiseen, lähetit osaavat tähdätä tehden niistä tarkempia, tai sitten voit käyttää myös armeijasi (tai siis… värisi?) erikoiskykyjä, joita on neljä kappaletta ja niitä voi muuttaa ennen peliä. Niitä ovat mm. omien nappuloiden parantaminen ja lisäsuojan antaminen.

Regicidessä on myös tuon ”Regicide-shakin” lisäksi ihan se perinteinen shakki. Myös siihen siis kuuluvat 40k pelinapit ja suolenpätkien kirjomat välivideot kun syöt vastustajan napit, mutta säännöiltään siis ihan se perinteinen shakki. Itse Windows-shakkia paljonkin pelanneena voin sanoa, että Regiciden AI on mukava siinä mielessä, että se tarjoaa haastetta, mutta se on mahdollista voittaa. Ainakin vanhemmilla Windowseilla tietokoneen voittaminen oli täysin mahdotonta.

For teh Emprah!

Kokonaisuudessaan Regicide on ihan viihdyttävä taktinen kaksinpeli kaiken kokoisille ja värisille. Ihan kuten innoittajansa.

Mikä itseäni erityisesti pelissä kiinnosti, kuitenkin, oli sen 40k-puoli. Perinteisesti 40k (ja Warhammer Fantasy Battle) videopelit ovat olleet parhaimmillaan keskinkertaisia, Warhammer 40,000 Dawn of War -sarjaa lukuunottamatta. Hammerfall Publishing onnistuu mielestäni erittäin makoisasti pelinsä kampanjassa sisällyttämään 40k:n sielun ja ytimen, mikä itsessään on jo kiitettävää. Tarkemmin katsottuna Regiciden valikot, pelinappuloiden animaatiot ja varsinkin ääninäyttely muistuttaa hyvin paljon, ehkä vähän pelottavankin paljon, Dawn of War sarjan pelejä. Se ei ole huono asia, sillä Dawn of War on se yksi ainoa oikeasti onnistunut 40k peli… olisi oikeastaan tyhmää olla käyttämättä kyseisen pelin visuaalista ilmettä hyväkseen. Sama pätee myös pelin dialogeihin, jotka on höystetty ronskisti 40k:n sisäisellä ylivedetyllä huumorilla.

WH40K Regicide on hyvä lahja itsellesi ja kaverillesi, muutaman matsin siivittämänä. Uskaltaisin myös luonnehtia Regicide peliä ajattomaksi, sillä pelien uudelleenpelattavuus on juuri sitä loputonta luokkaa. Pelissä ei ole mitään varsinaista vikaa, mutta se ei onnistu säväyttämään millään tavalla. Musiikit ja äänet ovat onnistuneen 40k:maisia, mutta tarina on, franchisen tavan mukaisesti, ala-arvoinen.