Arvostelussa: Battlefield 1
Hei kaikille kaistalaisille!
Tänään arvostelussa ruotsalaisen pelitalo DICEn tuottama ja Electronic Artsin julkaisema Battlefield 1. Battlefield 1 ilmestyi 21. lokakuuta 2016 PC (Origin), PS4 ja Xbox One alustoille sarjansa 14. osana. Ennakkohype oli kohtalaisen kova, mutta peli onnistui hienosti julkaisussaan, eikä siinä ollut suuria vikoja tai bugeja ja sen kehittäjät ottivat rautaisen otteen virheiden korjaamisen suhteen. Tässä PC portin arvostelu pari viikkoa ja parikymmentä pelituntia laukaisun jälkeen. Valmistaudu pahoittamaan mielesi.
Outstanding
Gamespot luonnehti peliä yllä olevan otsikon mukaisesti: erinomainen.
Ja sitä tämä ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva räiskintäpeli (shooter) onkin. Vaikka ensimmäinen maailmansota on suurelta osin unohdettu peliteollisuuden julkaisuissa DICE osoittaa, että sillä on selkeästi potentiaalia mitä ei ole osattu hyödyntää. Ensimmäinen maailmansota tosiaan muovasi sotatantereen sen näköiseksi, minä se näyttäytyi maailmalle toisessa maailmansodassa kuin myös sen jälkeen. Battlefield ykösessä roolia ottavat A7V ja Mark V panssarivaunut yhdessä ensimmäisen modernin panssarivaunun, eli Renault FT-17 kanssa. Kaksitasoiset lentokoneet tanssivat taivaalla ja konekiväärituli peittää sinappikaasun kanssa näkymän taistelukentällä. Battlefield 1 näyttää todella hyvältä. Se on visuaalisesti äärimmäisen tyydyttävää katseltavaa ja kentässä tapahtuvat muutokset, kuten kraaterit, rakennusten raunioituminen, kulkutietä peittävät vaununraadot ja niin edelleen tekevät pelistä todella toden tuntuisen, melkein käsin kosketeltavan. DICE ei myöskään pettänyt fanejaan äänimaailman puolella, vaan Bf1 kuulostaa todella äärimmäisen hyvältä. Äänimaailma on laaja ja yksityiskohtainen ja siihen kuuluu iso kasa huutoja ja puhetta monella kielellä, aseet, moottorien hurinat, hevosen hirnunta, sateen ropina ja… ja… ja…
Yhdessä aivan käsittämättömän upean visuaalisen toteutuksen kanssa äänet pystyvät luomaan hyvin intiimin pelikokemuksen. Battlefield 1 todistaa olevansa ”AAA” peli isolta pelitalolta, eikä yhtään sen vähempää.
The Very definition of modern shooter
Eurogamer arvosteli Battlefield 1 pelin yllä olevilla sanoilla, enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Upean kuorensa alta paljastuva Battlefield 1 on puuduttava ja mälsä, epätoivoinen yritys tehdä jotain hienoa täysin loppuun kalutuista pelimekaniikoista ja genrestä. Multiplayer shootterit, eli pelit joita äitini kutsui joskus ”nettiräiskintäpeleiksi”, ovat aivotonta sormijumppaa lahjattomille ja idiooteille, eikä Battlefield 1 ainakaan saa tehtyä minuun mitään muuta vaikutusta.
Koko pelin upea ulkonäkö ja pelattavuus hukkuu moninpelin täysin mielikuvituksettomaan sähellykseen ja säätämiseen. Pelissä on muutama perinteinen pelimuoto, jotka kaikki todistavat kuinka auttamattoman hukassa genre on. Conquest ja Domination ovat lipun valloitus pelejä, missä molemmissa spawnataan jonnekin päin kenttää, juostaan 5-20 sekuntia johonkin suuntaan, saadaan 0-3 tappoa ja kuollaan tehdäkseen sen uudestaan. Team Deathmatch poistaa aiemmista pelimuodoista sen inhottavan lipunvalloitus ominaisuuden, jotta jokainen elämä on vielä hieman nopeampi. Ainoa pelimuoto, mikä on jollain tavalla rakentavan oloinen, on ”operations”, missä toki valloitetaan lippuja, mutta siten että toinen joukkue puolustaa ja toinen hyökkää ja kun liput on valloitettu siirrytään uuteen sektoriin valtaamaan seuraavat liput. Operations on siitä hyvä pelimuoto kaikkiin muihin verrattuna, että siinä vastustajat ovat useimmin yhdessä suunnassa ja omat toisessa suunnassa, tehden kentistä loogisempia ja pelistä parempaa kun viholliset eivät voi odottaa ”satunnaisen” spawn pisteen vieressä jälleensyntymistäsi. Tosiaan, Bf1 moninpeli kentissä jälleensyntyminen (spawn/respawn) tapahtuu ennalta määriteltyjen pisteiden kautta, minne peli pelaajan sitten ohjaa riippuen ilmeisesti vihollisten läsnäolosta muilla pisteillä tai niiden välittömässä läheisyydessä. Spawn piste ei kuitenkaan ole satunnainen lainkaan, vaan tätä ominaisuutta on vakaalla kädellä ja sniputtamistaidolla helppo käyttää hyväkseen tehden yhdestä pelistä noin 1-3 sekuntia pitkän. Operations pelimuodon helmasynti on se, että osa kentistä ovat täysin mahdottomia hyökkäävälle osapuolelle.
Minusta oli surullista kuinka paljon tämän luokan AAA peli muistuttaa vuonna 2003 ilmestynyttä Splash Damagen kehittämää Wolfenstein: Enemy Territorya. Jos Bf1 pelin über-ihanat kentät unohtaa vertailusta, pelit pelaavat täysin samalla tavalla. Battlefieldin ehkä suurin ongelma on siinä, että aseilla ei tarvitse, eikä oikeastaan voi tähdätä. Kaikki sarjatulta ampuvat aseet ovat niin käsittämättömän epätarkkoja, ja tehottomia yli 25 metrin matkalle, että muusta peliympäristöstä tullut todellisuuden tunne kaikkoaa saman tien. Aseiden kantamat ovat niin mitättömiä, ettei niillä oikein koskaan tee mitään. Kädenmitan päästä kannattaa lyödä ja sitä pidemmälle ei sitten juuri osukaan. Aivan kuin se ei kuitenkaan riittäisi, on aseiden tekemä vaurio ainoastaan naurettavaa. Vain osa kiikarikivääreistä, joita 8/10 pelaajasta pelaa, tappaa yhteen osumaan. Lopputulos on se, että W:ET tavoin joudut aina jälleensyntymän jälkeen juoksemaan tuhannen vertajanoavan snipun kiikaritähtäinten alitse mahdollisimman lähelle vihollista tilanteeseen missä ammut ”lonkalta” edestakas hyörivää vihollista ja toivot että sinulla on pienempi pingi niin saat hänet hengiltä.
Kranaateista varoittavat punaiset rinkulat tekevät kranaateista täysin käyttökelvottomat ja ainoat millä on jotain arvoa ovat sinappikaasukranaatit, jotka nekään eivät oikeastaan koskaan tee mitään sillä vihollinen voi aina vetää kaasunaamarin nassun suojaksi. Tämä ominaisuus estää aseella tähtäämisen, mutta onneksi sitä ominaisuutta ei tässä pelissä tarvita.
Suurin osa pelaajista on aivottomia imbesillejä, joilla ei ole mitään käsitystä pelin kulusta tai sen ominaisuuksista, eivätkä hyödynnä esimerkiksi ryhmänsä komentoja tai ryhmän jäsenen luokse spawnaamista. Sen sijaan moninpeli on lähinnä hiiren klikkailusta nauttivien urpojen bakkanaalit, millä ei ole mitään tekemistä kunnollisen ensimmäisen persoonan ammuntapelin kanssa. ”Hardcore” pelimuodon uupuminen tekee Battlefield 1 pelistä sopivan lähinnä lapsille ja vähämielisille, kun kaiken tuon aivottoman hiirenhakkaamisen kukkuraksi voit ampua omia ja paranet heti kun lakat ottamasta vauriota.
Yhteenveto
Nykyshoottereiden ystäville Battlefield 1 on juuri sitä mitä on odotettu. Se näyttää ja kuulostaa upealta ja sen moninpeli on nopeatempoista, kohtuullisella aseiden muokattavuusmäärällä. Pelaajamäärät ovat ainakin vielä suuret eikä peliin pääsyä ei tarvitse turhaa odotella. Peli suosii ryhmä- ja tiimipelaamista tehden sooloilusta jos ei hankalaa, niin ainakin ei-palkitsevaa. Yksinpeli kampanja on lyhyt, mutta ”uuden” aihevaltauksen (toisen maailmansodan sijaan siis) takia ihan mielenkiintoinen, joskaan ei päätä huimaava.
Olen itse ollut hyvin pitkään pois FPS (first person shooter) genren parista, koska sen pelit ovat muuttuneet nopeammiksi ja kasuaalimmiksi vuosi vuodelta. Joskus, kun keksittiin että peleissä voisi käyttää rautatähtäintä ruudun keskellä olevan ristikon sijaan, tämä genre koki lyhyen kulta-aikansa, mutta on degeneroitunut takaisin Wolfenstein: Enemy Territoryn aikakauteen.
En suosittele.
Järjestelmäsuositukset
64-bit Windows 10 tai myöhempi
Prosessori (AMD): AMD FX 8350 Wraith
Prosessori (Intel): Intel Core i7 4790 tai vastaava
RAM: 16GB
Näytönohjain (AMD): AMD Radeon™ RX 480 4GB
Näytönohjain (NVIDIA): NVIDIA GeForce® GTX 1060 3GB
50GB tilaa kovalevyllä
Piti oikein kalenterista tarkastaa, onko aprillipäivä tai jotakin, sen verran provosoivan arvostelun kirjoittelit Remos. Jo ennen loppukaneetteja näkee, että FPS ei ole oikein se sun juttu (enää)
Melkein tekis mieli tehdä ”toinen näkökulma” arvostelu, jos vaan olis sitä aikaa…
On artikkelissa asiaakin, Pelissä on paljon kyseenalaisi ratkaisuja, joita voi tietysti osin selittää toimintaympäristön muutoksella – ensimmäisen maailmansodan aikaan aseet vaan nyt oli vähän epätarkempia 😉 Uusi toimintaympäristö aiheuttaa sekä iloa, että surua. Bäfä fanit kuten minä joutuvat kaiken positiivisen vaihtelun lisäksi totuttelemaan myös negatiivisiin muutoksiin..
Kaikkiaan artikkeli on FPS-genreen kyllästyneen arvostelijansa näköinen. Minkä tahansa peligenren pelin voisi yksinkertaistaa ”saman vanhan toistoksi”, mutta vaikeaahan se on kokonaan uusia genrejä keksiä – vaikka onhan niitäkin pelejä. Sama tauti pätee muihinkin medioihin. Jos rikosdraamat eivät ole sinun juttu sanot varmasti, että kun on nähnyt yhden dekkarin on nähnyt ne kaikki 😉
Mielenkiintoinen näkemys, joka varmasti herättää ajatuksia. Jännää nähdä kuinka paljon tämä herättää kaistalaisissa keskustelua…
Valehtelematta on hyvin vähän genrejä mihin keksitään mitään varsinaisesti uutta. Oma kestosuosikkini RTS koki oman huippunsa kun minä vasta taputtelin paskaa hiekkalaatikolla.
Olen kuitenkin joskus myös nauttinut FPS genren peleistä, ja edelleen silloin tällöin ilmestyy pelejä, jotka täyttävät kriteerit a) FPS ja b) hyvä.
Battlefield 1 sen sijaan… seuraavassa kommentissa Rasteri kirjoittaa, kuinka ”jonne-codit” ja kynärit on yksilösuorittamista. Battlefield 1 kuitenkin pelaa ihan samalla tavalla kuin kaikki CoD:MW jälkeen ilmestyneet CoDit… BF2 oli klaanipeli, ei BF1 ole mikään klaanipeli. Se on urpojen bakkanaalit, mihin on oikein isolla lusikalla lisätty nopeutta ja tehottomuuttaa. Olen pelannut kaikkia ilmestyneitä CoD:eja (paitsi Infinite Warfarea). Eivät ne ole hyviä pelejä, mutta se että Battlefield sarjan suurin kilpailija ei ole hyvä, ei tee BF1:stä hyvää. Suosittelen oikeasti kokeilemaan tuota Wolfensteinia ihan vain testimielessä (jos siellä enää servuja on), sillä itse peli on pelottavan samanlaista Bäfä ykösen kanssa.
Osuin kuitenkin pelituntien aikana pariin ihan hyvään tiimiin ja squadiin ja olihan se ihan erilaista kun joku joukkueen pelaajista tajusi, että lippua ei voi vallata lipun ulkopuolelta. Se tiimipelaamisen puoli ei kuitenkaan korjaa sitä FPS pelin tärkeintä ominaisuutta, eli ampumista, mikä on toteutettu BF1:ssä aivan päin helvettiä. Kaiken voin antaa pelaajalle kuin pelaajalle anteeksi, mutta BF1 ongelmat eivät ole pelaajissa (vaikka ehkä sainkin sen siltä kuulostamaan arvostelussani) vaan pelissä itsessään. Sen takia se on huono peli ja sen takia arvostelin sen kuten arvostelin.
”Makuasioista ei sovi kiistellä”
Ei kaikki vaan voi tykätä kaikesta. Mulla on aika hyvin ollu kavereita pelissä aina, joten käytännössä pelaan aina hyvässä ryhmässä. Joskus olen jäänyt vielä muutaman kierroksen ottamaan, kun porukka on lopetellut ja ne kierrokset on ollu vähän puisevia.
Itse tykkään BF1:stä, vaikka ehkä se terävin kärki koko FPS genrestä on minunkin osaltani tylsistynyt. Kuten sanoit, peliviihde on ollut jo niin pitkään olemassa, että genret/aiheet/ideat on jo niin moneen kertaan kierrätetty, että jonkin todellisen uuden kehittäminen on vaikeaa.
BF1 kuitenkin muuttaa Bäfä sarjaa riittävästi. Taistelun tasapaino on aivan erilainen aikaisempiin iteraatioihin verrattuna – esim. ajoneuvoissa on sitä wanhan ajan tuntua. Tankit on sopivalla tavalla takkuisia ja niistä näkee keskimäärin huonosti ulos. BF4sen 360 näkymä lämpökameroineen oli näin jälkikäteen ajateltuna aika OP. Toki välillä sapettaa kun esim. Land Ship tarjoaa ampujille vain jonkun 35 asteen näkymäsektorin, mutta olen ottanut tuon haasteena. Tankkitiimin pitää kommunikoida ja taistelutilanteessa kuskin pitää tietää mitä tekee, että ampujille avautuu ammuttavaa omaan sektoriinsa. Joissain piireissä tätä kutsutaan taidoksi!
Mutta kaikkiaan oli odotettavissa, että BF1 tulee jakamaan mielipiteitä. En olisi ikinä uskonut, että joku AAA pelifirma uskaltaisi ottaa riskin näin isoilla muutoksilla rahaa painavassa pelisarjassa. Taloudellisesti tämä oli varmasti riski. Paljon turvallisempaa olisi Dicenkin ollut jatkaa samaa vanhaa pelimekaniikkaa muutamalla uudella jipolla.
Otan hatun päästä ja kiitän Diceä riskinotosta ja hyvästä peliviihteestä. Oli selvää, ettei se kaikkia Bäfä fanejakaan tule miellyttämään. Odotin isompaa bolemiikkia uuden bäfän ympäriltä, mutta yllättävän vähän peliyhteisössä on soraääniä kuulunut. Onneksi Remos sentään sanoi oman rehellisen mielipiteensä. Onneksi voimme vielä valita mihin vapaa-aikaamme kulutamme eikä kenenkään ole pakko pelata kuin niitä pelejä mistä tykkää 😀
Yhtä paljon BF2 on klaani peli kuin Battlefield ykkönenkin. Kummassakaan ei ollut juurikaan sisään rakennettua klaani toimintaa. Se toiminta lähtee aikalailla pelaajista. Ilmeisesti aikakausi klaaneille vain sattui olemaan parempi bf2:n aikaan, nykyään kaikki tuntuu pyörivän valitettavasti vain sen eSports-meiningin lumoissa. Mukaan lukien ne ”jonne-codit” tai ainakin se CS:GO. Toisaalta onhan se typeerää edes verrata näin erillaisia FPS-pelejä keskenään, silti teen sitä väliinsä itsekin.
Mielestäni on lähtökohtaisesti hassu ajatus edes mennä pelaamaan moninpeliä yksin. Toisaalta itse olen melkeinpä aina pyörinyt näissä peliyhteisö/ klaani meiningeissä mukana, joten mieltymyksetkin tietysti sen mukaiset. Battlefieldit on melkeinpä jokainen olleet sitä taattua samaa laatua. Niin kuin jokaisen brändilleen uskollisen AAA-pelin kuuluukin olla. Bäfää pelatessa mielestäni tärkeintä on juurikin se tiivis squadi pelaaminen, yksilö suorittamista varten on sitten ne muut fps pelit. Kuten esimerkiksi jonne-codit tai kynärit.
Allekirjoitan! Miksi pelata moninpeliä yksin XD Battlefield erityisesti on keskittynyt ryhmän PTFO meininkiin. Pelin tarkoitusta vastaan pelaaminen voi olla hankala kokemus.
BF1 tekee asioita eri tavalla kuin sen aikaisemmat iteraatiot. Joku voi olla sitä mieltä, että muutos on huonompaan, mutta paljon Battlefieldejä pelanneena itse tervehdin uudistuksia ilolla, vaikka keskimäärin moni uusi asia on vain vaikeuttanut omaa peliäni!
Lähden kuitenkin siitä, että uudet asiat on tehty opittaviksi ja ehkä vielä jonakin päivänä masteroin BF1:kin salat.